Mä tulen aamuteelle
katsot ulos, siellä sataa
nyt se ohi on.
Mä sanon hyvän sanan
sinä pöydän sillä pyyhit
kaikki ohi on.
Oliko tosiaan niin että sain sen mitä halusin.
Oliko tosiaan niin sitä nyt mietin
Kerto:
Kuinkahan kauas vielä
on mentävä
että nään täältä onnea löydä en,
kuinka kauan onkaan
minun vaellettava
että rauhan mä voin saavuttaa.
Mä luulin ettei puhaltava
tuuli mua koskaan
saisi kääntymään.
Mä luulin ettei kukaan
mua koskaan saisi kahta
kertaa miettimään.
Nyt kun lähdettävä on vasta kaiken hyvän huomaan.
Nyt kun on vain mentävä rakkautes huomaan.
Kerto:
Kuinkahan kauas vielä
on mentävä jne…
”En saa sua jäämään” vaikuttaa näistä sanoituksista eniten ”valmiilta”. ”Hellyyttä” -sanoituksessa kaipailet jotain omaperäistä? Minusta sellaista omaperäisyyttä voisi olla fantasian ja todellisuuspakoisen elementin lisääminen sanoituksiin, kuten olet tehnytkin kappaleissa ”Onnellisten maa” ja ”Tällaisena yönä” ja ehkä myös ”Kielletyt päivät”. Lähes kaikki sanoitukset käsittelevät yksinjäämistä, eroa tai asumista yhdessä mutta erillään. Ratkaisuksi sanoituksissa tarjotaan uutta yritystä tai sitten murehditaan menetettyä. Mikäli ratkaisu olisikin jotakin aivan muuta – jotakin joka ei aivan ole ”tästä maailmasta” - se saattaisi toimia kuuntelijan kannalta helpottavana osatekijänä. Viihde ja taide ovat minusta pitkälti pakoa todellisuudesta. Ahdistava ja surullinen tunne kappaleissa on mahdollista purkaa mielikuvituksen voimalla. Mutta myös yhteys todellisuuteen tulee säilyttää ja on aina hyvä kun se perustuu konkretiaan. Kappaleessa ”Kuinka kauan” (vai pitäisikö olla ”Kuinka kauas”?) tällaista runollista konkretiaa edustaa hienosti pöydän pyyhkiminen tarjotuilla hyvillä sanoilla. ”En saa sua jäämään” kappaleen pihakeinu ja nurmikot vetoavat minuun myös.
VastaaPoistaMitä tulee musiikkipuoleen, kuuntelin koko tuon EP-levyllisen biisejäsi, jotka aukesivat viimeisimmästä kirjoituksestasi. Sävelmät ovat hyvää, rytmikästä, mukavasti toimivaa musiikkia! En ole mikään musiikkimies, joten en tiedä mitä tyyliä ne edustavat, mutta minä ainakin tykkään jokaisesta.