keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Kielletyt päivät



Niin ovat kielletyt päivämme taas.
Kun siinä vieressäni sä makaat,
mä voisin uskoa ainaiseen onneen,
että minun olet.

Kun siinä nukut ja sua katselen,
mä mietin miksi tää väärin kai on
ja miksi oltava on aivan hiljaa.
Emme olla saa niin kuin muut.

Kerto:
Aurinko vain meille paistaa.
Näin kun saisi olla aina
rantaan käy nyt tiemme
aaltoihin sut vien.
Totta on vain tämä hetki
aamuun asti jatkuu retki
aaltoihin sut vien
pitelen sinua.


Niin ovat kielletyt päivämme taas.
Vain kerran vuodessa näin tavataan.
kun kukaan meitä ei yhdessä näää
saan syliis painaa pään
viimeinkin.

Kerto:
Aurinko vain meille paistaa...


Tämän voi kuunnellakin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti