keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Onnellisten maa


Täytyy tunnustaa
sua mä kaipaan
vaikka vieressäni
sä nukutkin.

Valovuosia
meidän välillä
on etäisyyttä
ruokapöydässä.

kerto:
Unessa näin maan kauniin ja kaukaisen
aurinkoisen.
näin kansan sen niin onnellisena.
Mekin siellä kerran elimme.

Mietin arkea
tätä rakkautta
jonka päälle on
pöly laskenut.

Tuutko mukaani
tuohon maahan jos
vielä takaisin
päätän matkustaa.


kerto:
Unessa näin maan kauniin ja kaukaisen...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti